Minut saatiin narratuksi blogin pitäjäksi. Vielä talvella ajatus tuntui mahdottomalta. Olen kuitenkin sen verran utelias, että kiinnostaa kokeilla. Vaikeinta on ehkä taistella omia turhauttavia ajatuksia vastaan. Päähänpinttymiä riittää...
Lapsena kirjoitin vuosikaudet päiväkirjaa, se oli minulle kuin elävä persoona. Nuorena aikuisena kirjoitin myös silloin tällöin, enimmäkseen ahdistuneena tai raivostuneena, joskus lapsellisen hurmion vallassa. Vanhemmalla iällä palasin lapsuuden yksinkertaiseen "tänään tein..." -malliin. Se oli ainoa keino saada enää otetta mistään kirjoittamisesta. Näitäkin juttuja on ollut kiinnostavaa lukea jälkikäteen. Olin siis tuolloinkin jollain tasolla elossa!
Tuntuu kuin tämä vaatimaton elämä saisi enemmän merkitystä, kun sitä sitoo kielen avulla myöhemmin muisteltavaksi.
