Minut saatiin narratuksi blogin pitäjäksi. Vielä talvella ajatus tuntui mahdottomalta. Olen kuitenkin sen verran utelias, että kiinnostaa kokeilla. Vaikeinta on ehkä taistella omia turhauttavia ajatuksia vastaan. Päähänpinttymiä riittää...
Lapsena kirjoitin vuosikaudet päiväkirjaa, se oli minulle kuin elävä persoona. Nuorena aikuisena kirjoitin myös silloin tällöin, enimmäkseen ahdistuneena tai raivostuneena, joskus lapsellisen hurmion vallassa. Vanhemmalla iällä palasin lapsuuden yksinkertaiseen "tänään tein..." -malliin. Se oli ainoa keino saada enää otetta mistään kirjoittamisesta. Näitäkin juttuja on ollut kiinnostavaa lukea jälkikäteen. Olin siis tuolloinkin jollain tasolla elossa!
Tuntuu kuin tämä vaatimaton elämä saisi enemmän merkitystä, kun sitä sitoo kielen avulla myöhemmin muisteltavaksi.
8 kommenttia:
Tervetuloa blogien maailmaan! :)
Kirjoittele vaan rohkeasti! Sinulla on sanottavaa.
Kirjoittamaan vaan. Itse olen harkinnut blogin aloittamista, mutta en vielä ole saanut aikaiseksi. Vaikuttaa ihan ovelalta kirjoittamisen muodolta. Puhtia bloginpitoon sinulle!
Blogi helpottaa. Mulle se on eräänlainen terapian muoto, kun aina ei jaksa kavereilla jauhaa samoja päähänpinttymiä.
Lueskelin täällä sitä silmällä pitäen, jos itsekin aloittaisi kirjoittaa ahistuslääkeeksi.
Minulla on jo blogi avattuna, mutta siinä ei ole vielä sivupohjaa.
Tuttuja tunnelmia.
Minäkin aloitin piirrellä ja satuilla muun kirjoittamisen lisäksi.
Moi ja terevtuloa aloittelijoiden joukkoon! Olipa kiva lukea blogiasi, tänne palataan!
ritu.se
Oikein kiva löytää blogisi. Oli kuin olisin omia vihkojani lukenut. Olemme melkein samanikäisiä ja harrrastamme samoja asioita. Kirjoittamalla minäkin olen ahdistukseni voittanut. Onnittelen Sinua ja kehoitan jatkamaan.
Lähetä kommentti